Arvostelut

Arvosteluja levyistä, singleistä, demoista ja musiikki DVD:stä.

Elokuvat & DVD

Uutisia elokuvamaailmasta sekä tulevia julkaisu-uutisia.

Tapahtumat

Tulevia konsertti-, urheilu- ja muita tapahtumia.

Uutiset

Uutisia ja tiedotteita sieltä ja täältä, ehkä eniten humppa osastolta.

Video

Video poimintoja YouTuben ihmeellisestä maailmasta.

Home » Arvostelut

Squealer: The Circle Shuts

Julkaisi Timppa Keskiviikko, 17 Joulukuu 2008Ei kommentteja
Squealer: The Circle Shuts

Raskasta Poweria.

Jo vuonna 1984 Saksassa perustettu Squealer on pitkästä iästään huolimatta jäänyt minulle täysin vieraaksi nimeksi. Vasta 1992 debyyttinsä julkaissut orkesteri on nyt saanut pienoisista viivytyksistä kärsineen seitsemännen studiolevynsä, The Circle Shuts julkaistuksi. Levy on muuten masteroitu helsinkiläisellä Finnvox studiolla. Tuotannossa ja soundeissa ei olekaan mitään vikaa. Eikä oikeastaan biiseissäkään. Powermetallin jäljet kuuluvat raskaiden riffien seasta. Mutta silti mitään yltiöpäistä powermetallille tuttua tiluttelua ei koko levyn yhdestätoista biisistä löydy. Tämä yhdistely tekeekin Squealerista varsin mielenkiintoisen tuttavuuden. Vielä kun sekaan nakataan hiukan thrash elementtejä, muutenkin kuin vain kappaleen nimessä (Thrasher), on kasassa sellainen kombinaatio mielenkiintoisia tyylejä, että levystä on lähes pakko löytyä jotain hyvää. Ja löytyyhän niitä, tosin niitä pitää hieman kaivella, sillä ensimmäinen ja toinen kuuntelu olivat kieltämättä pienoista pakkopullaa. Mutta biisien monitasoisuus aukeneekin aina hiljalleen ja kappaleiden avauduttua, niistä löytyy paljon kestäviä ja hienoja sävellyksiä. Paikoin jopa Judas Priestin mieleen tuomaa uhmakkuutta, kuten Martyrs Of The Half Moon:ssa. Kun taas I came For You biisin kertosäe on lähempänä jo perinteisempää powermetallia tarttuvine melodioineen vaikka biisi muuten onkin varsin raskas. Levyn hitiksi voisi nostaa sen nimibiisin The Cirle Shuts:n. Siinä säkeistöt ja kertosäkeen melodisuudet toimivat keskenään parhaiten juuri kuten hittibiisissä kuuluukin. Levylle on mahdutettu myös yksi balladinomainen laulu, joka alun akustisuudesta kasvaa kohti kertosäettä ja vahvistuu entisestään c-osassa. Varsin perinteisin kaavoin siis mennään tässäkin. Tämäkin oli aluksi suorastaan pirun tylsä mutta on sittemmin hioutunut lähes timantin lailla, vaikkei ihan kirkkaimmaksi kiveksi ylläkään. Näin oikeastaan toimii koko levy, aluksi se vaikuttaa tylsältä mutta jo muutamalla kuuntelulla se avautuu ja paranee, mutta se varsinainen kliimaksi jää kuitenkin vielä odottamaan aikaansa.

(Levy-yhtiö: AFM Records)

Lisää samasta aiheesta:

V For Violence: The Cult of V, Hammerfall: No Sacrifice, No Victory, Fall Out Boy: Folie á Deux, Heaven Shall Burn: Iconoclast, Avenged Sevenfold: s/t
1 Star2 Stars3 Stars4 Stars5 Stars (Ei annettuja ääniä)
Loading ... Loading ...

Jätä kommentti!

Add your comment below, or trackback from your own site. You can also subscribe to these comments via RSS.

Be nice. Keep it clean. Stay on topic. No spam.